En ole ikinä ollut mikään Bradley Cooper- fani, ja tässä elokuvassa hän toimii sekä ohjaajana että toisena pääosanesittäjänä. Ehkä siksi tämä leffa on jäänyt katsastamatta tähän asti. Nyt suoratoistopalveluihin saavuttuaan se oli kuitenkin helppo valinta vapaapäivän elokuvaksi.
Olen kyllä aiemmin tykästynyt kovasti Shallow-biisiin (joka voitti ansaitusti Oscarin) ja toisaalta pohdiskellut, ovatko Lady Gagan ja Cooperin suhdehuhut todellisuuteen perustuvia vai pelkkä nerokas markkinointikikka. Lady Gaga on kyllä antanut huhuille pontta kehuessaan Cooperia ja heidän "välitöntä kemiaansa" suorastaan rasittavuuteen asti. Oscar-gaalan kohuttu esiintyminen ei taas minun mielestäni ollut mitenkään ihmeellinen, kaunis esitys toki mutta siinä kaikki.
A Star is Born on jo neljäs tai viides filmatisointi aiheesta, jossa parkkiintunut muusikko ihastuu nuoreen ja nousevaan artistiin ja heidän välilleen syntyy traaginen rakkaustarina. Leffa on kauniisti kuvattu, siinä on jollain tapaa hieno ajaton tyyli ja paljon mainioita musiikkinumeroita. Olin iloisesti yllättynyt Bradley Cooperin laulu- ja kitaransoittotaidoista ja jopa hänen näyttelijäsuorituksestaan. Hän oli uskottava demoniensa riivaamana alkoholi-ja huumeaddiktina, joka kuitenkin pyrkii ryhdistäytymään rakastuttuaan Lady Gagan näyttelemään nuoreen ja viattomaan Allyyn.
Oli myös virkistävää nähdä Lady Gaga ilman meikkejä ja peruukkeja ja huomata hänen olevan ilman niitäkin kaunis nainen. Hän on myös yllättävän vakuuttava tähteydestä haaveilevana taviksena joka asuu isänsä ja tämän työkavereiden kanssa. Kaikki tässä elokuvassa on siis periaatteessa kohdillaan, mutta jostain syystä tylsistyin silti. Lueskelin paljon arvosteluja leffasta, ja suurin osa niistä tuntui olevan kiittäviä, jopa ylistäviä, mutta itselläni oli vaikeuksia jaksaa katsoa parituntinen loppuun asti.
Samastuin menneisyyden kokemusten takia aiheeseenkin, jossa rakastamalla ei saa alkoholiongelmaista henkilöä luopumaan paheestaan, mutta siltikin kokonaisuus oli minusta ulkokohtainen, enkä kiintynyt henkilöhahmoihin. Jotain puuttui, ja vaikeaa osoittaa sormella mitä se oli. Ehkä tapahtumat kiitivät ohi jotenkin toisistaan irrallisina kohtauksina, semmoinen vangitseva flow jäi uupumaan.
Jo pelkästään musiikkinumeroiden takia tämä elokuva kannattaa kuitenkin katsoa. Tämän jälkeen saatan myös uskaltautua katsomaan muitakin Bradley Cooperin suorituksia, osoittihan hän tässä osaavansa olla muutakin kuin roistomaisesti hymyilevä seksisymboli. Kiinnostavaa myös seurata, mihin Lady Gagan näyttelijänura tästä etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti