Kirjablogin aloittaminen voi olla yllättävän haastavaa, kun ei oikein tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Päätin että aloitan niin alusta kuin muistan. Olen oppinut lukemaan n. kolmevuotiaana, ja sen jälkeen se oli menoa. :D Äitini on kova lukemaan, samoin sisarukseni ja tyttäreni on jopa kouluttautunut kirjastoalalle ja pitää omaa ansiokasta kirjablogiaan. Olen siis ollut kirjojen ympäröimänä aina. Kirjoja annettiin ja saatiin joulu-ja synttärilahjoiksi, tuotiin tuliaisiksi matkoilta ja lainattiin pinokaupalla kirjastosta.
Jo alle kouluikäisenä muksuna kaivelin olohuoneemme järkälemäistä kirjahyllyä ja luin sieltä mitä erilaisimpia teoksia, kuten Sinuhe egyptiläisen, Kaari Utrion ja Laila Hietamiehen (nyk.Hirvisaari) kirjoja ja kaikenmoisia suurmiesten elämäkertoja. Muistan myös tietosanakirjojen lukemisen olleen mitä suurinta huvia. Tosin eräs dinosauruskuva pelotti minua niin että paiskasin kirjan kiinni aina kun näin tyrannosauruksen hampaiden irvistävän edessäni. Oi niitä aikoja.
Telkkarissa suosikkejani olivat vanhat mustavalkoiset Suomi-filmit. Niitä esitettiin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa lähes joka päivä televisiossa, ja niiden mahtavan ylinäytelty draama kiehtoi minua suunnattomasti. Fanitin Ansa Ikosta, Tauno Paloa ja Regina Linnanheimoa siinä missä nykypikkutytöt Robinia.
Leffateatterissa kävin ensimmäistä kertaa isosiskoni kanssa n. 5-vuotiaana katsomassa jonkin Disneyn piirretyn. Itse elokuvasta en muista juuri mitään, enemmänkin teatterin atmosfääri pimennettyine valoineen ja valtavine valkokankaineen on jäänyt mieleeni jännittävänä kokemuksena. Nykyäänkin pitäisi käydä enemmän elokuvissa oikeassa teatterissa. Suoratoistopalvelujen helppous koukuttaa mukavuudenhaluista liikaa, mikä harmittaa joskus.
Näistä aiheista aion siis jatkaa kirjoittamista. Rakastan sekä kirjoja, hyviä tv-sarjoja ja elokuvia, mutta kaikista rakkaimpia ovat aina kirjat. Niiden ansiosta ei koskaan ole yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti