tiistai 16. toukokuuta 2017

Jupiterin kuut

Tammi, Keltainen  kirjasto, 2017. 321 s. 

Alice Munro on eräs lempikirjailijoistani. Vaikka hän nyttemmin onkin eläköitynyt kirjoittamisesta, on hänen aikaisempaa tuotantoaan ilmestynyt suomeksi tänä keväänä.
Jupiterin kuut on kirjoitettu jo vuonna 1982, mutta nämä tarkkanäköiset tekstit voisivat olla kirjoitettu vaikka eilen, yhtä hyvin ne resonoivat nykyajassakin. Novellikokoelmaan kuuluu 11 novellia jotka kerrotaan useimmiten naisnäkökulmasta.

Ei mikään ihme, että Alice Munro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon kolme vuotta sitten. Hänen tekstinsä ovat niin käsittämättömän samaistuttavia, että voin kuvitella kaikkien löytävän niistä jonkinlaista kosketuspintaa. Näennäisen yksinkertaiset, eri aikoihin ja paikkoihin sijoittuvat novellit kuvaavat naisten kokemuksia rakkaudessa ja suhteissa miehiin, perheeseen sekä ystäviin. Jotkut kertomuksista sijoittuvat sota-aikaan, jotkut nykyaikaan, mutta kaikissa määräävimpänä teemana on rakkauden haasteellisuus. Useimmat ajattomista tarinoista sijoittuvat Munron kotiseudulle Kanadan Ontarioon, jossa on ollut myös paljon suomalaissiirtolaisia ja Onnettomuus-novellin hahmoihin ilmestyikin arvaamatta myös suomalaissyntyistä porukkaa, mikä oli hupaisa yllätys. 

Miehiä tässä teoksessa ei säästellä, lähes kaikki mieshahmot pettävät, ovat tylsimyksiä, päättämättömiä, itsekkäitä ja aiheuttavat naisille määräämättömästi sydänsuruja. Mutta ehkäpä asia ei olekaan niin yksinkertainen. Voi havaita myös itseironiaa ja pientä kritiikkiä naisten ajatuskulkuja kohtaan, joskin Munrolla ei ole tapana sanoa asioita suoraan vaan jättää tulkintoja lukijan itsensä tehtäväksi. 

Lempinovellini kirjassa oli "Rouva Cross ja Rouva Kidd", jossa kerrottiin yli 70 vuotta sitten ystävystyneistä leskirouvista, jotka asuivat jo vanhainkodissa. Kun kyseiseen hoivakotiin tuli asukiksi myös reilusti nuorempi aivohalvauksesta kärsinyt ja puhekykynsä menettänyt mies, alkoi tapahtumasarja, josta kenties nämä kaiken nähneet ja kaikesta kaiken tietävät mummelit oppivat jotain uutta. Tai ehkäpä ei...? Sekin jää lukijan pääteltäväksi. 

Rauhallista, pohdiskelevaa luettavaa etsivälle tässä loistava teos. Suosittelen lämpimästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti