Kadotettujen hedelmätarha

Sisällissodan runtelema Somalia, kolme eri-ikäistä naista sen keskellä. Todella rankka aihe, joka ei päästä lukijaa helpolla. Kun kaikki ympärillä on kaaoksessa, yrittää jokainen selvitä parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Atena, 2014. 283 s.

Neuvokkaan pakolaisleiriltä karkaavan Deqo-tytön, vallan sokaiseman naissotilas Filsanin ja vanhan, elämänhalunsa kadottaneen Kawsarin kohtalot kietoutuvat yhteen diktatuurin luhistumisen aikoihin vuonna 1987.  Kirjailija Nadifa Mohamed sijoittaa sukunsa historiaan perustuvan tarinansa Hargeisaan, yhteen Somalian suurimmista kaupungeista. Kuumuus, rankkasateet, köyhyys, pelko, sota. Kun lukee näistä riipaisevista kohtaloista, koettelemuksista joita ihmiset läpikäyvät, ei enää suurestikaan ihmettele miksi Somaliasta on niin sankoin joukoin lähtenyt ihmisiä maanpakoon.

"Kawsarin silmät kohdistuivat häneen arvioiden, lyhyistä varpaista kiillottomiin, takkuisiin hiuksiin. Tyttö näyttää yhdeltä niistä nälänhädän aikoina syntyneistä sitkeistä, loismaisista lapsista, joita kannettiin luultavasti Etiopiasta vain muutaman viikon ikäisinä ja ruokittiin sadevedellä ja sokerilla ja jotka pysyivät hengissä tahdonvoimallaan, jo teräksenlujalla ja aikuismaisella."

Tällaisia kirjoja ei oikeastaan lue huvikseen, vaan muistuttaakseen itseään siitä maailman karummasta puolesta, joka tälläkin hetkellä pakolaisleireineen on tosiasia. Ja toisaalta tämäkin kirja toteaa sen saman minkä niin moni muukin, ihmisen tarve selviytyä ja ponnistaa johonkin parempaan on suunnaton. Jos et luovuta, voit saavuttaa jotain mistä olet unelmoinut koko ikäsi. 

Älä mamma lue enää... :D

P. S. Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!