Kun on oppinut lukemaan todella pienenä, on vaikea muistaa mistä kirjoista piti eniten silloin. Tein tutkimusretkiä olkkarimme kirjahyllyyn tuon tuostakin ja luin välillä täysin ikätasolleni sopimattomia kirjoja, joista en onneksi välttämättä ymmärtänyt kovin paljoa. (toivottavasti) Toki 70-luvun lapsilla oli kaikilla kotona ne perus-PupuTupunat ja Tammen kultaiset kirjat ja niitä luettiin minulle ääneen vaikka osasinkin jo itse lukea. Silloin olivat muotia myös opettavaiset kirjat, kuten Teemu -ja Sanna -kirjat joissa käytiin läpi arjen perusasioita; päiväkotiin menoa ja lääkärissä käyntiä yms. Minusta silti mielenkiintoisempia olivat kunnon vanhanajan sadut kuten Tuhkimo, Lumikki ja Pieni Merenneito. Minulle luettiin usein tätä mahtavaa satukirjaa. Parhaiten muistan kuitenkin ihan varhaislapsuudesta kuinka rakastin Muumeja.
On kello viis' kun varhaiseen kaupasta maitokannuineen käy kotiin Muumipeikko pien' On pitkä taival metsätien. Puut kolkon korven kohisee ja tuuli ähkyy, huokailee. Yö vaihtuu aamuun hämärään, vaan kuinkas sitten kävikään?
"Kuinkas sitten kävikään" ja "Kuka lohduttaisi Nyytiä" olivat ehdottomia lempikirjojani, ja niitä lainasinkin tiheään pikkukylämme sivukirjastosta. Kuinkas sitten kävikään-kirja oli erityisen jännittävä, sivuilla oli aukkoja joista saattoi kurkistaa seuraavalle sivulle ja arvailla mitä siellä näkyi. Piirrokset ja runot vetosivat suuresti lapsenmieleeni, ja aina yhtä mukavaa oli päästä kirjan onnelliseen loppuun.
Muumipeikko ja pyrstötähti on Muumilaakson tarinoista suosikkini. Sen tihenevä tunnelma, kun taivaalla loimottava pyrstötähti hiljaa mutta väistämättä lähestyy maata, imaisi mukaansa joka kerta niin että tuntui siirtyvänsä toiseen todellisuuteen. Tämän tunteen koen nykyäänkin kun oikein hyvä kirja tempaisee mukaansa. Tove Jansson on mielestäni nero, jonka kirjat, sarjakuvat, taide ja erityisesti muumiluomukset tulevat kestämään aikaa. Nykyäänkin työssäni lasten parissa näen kuinka muumitarinat vetoavat pieniin lapsiin, ja hänen kirjojaan on myöskin mukava lukea ääneen, sillä niihin on ripolteltu oivalluksia ja pohdintoja myös aikuisille.
Kouluikään tullessani luin jo enimmäkseen kovakantisia kirjoja, ja silloin löysin tyttökirjojen ihanan maailman. Lukemattomat määrät erilaisia kirjasarjoja kantautui mukanani kotiin kirjastosta, ja monia hyviä löytyi jo kotikirjahyllystä sisareni jäljiltä. Tässä joitakin näistä:
Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla-sarja
L.M. Montgomery: Anna-sarja ja Runotyttö-sarja
Louisa May Alcottin kirjat, esim. Pikku naisia
Merri Vik: Lotta-kirjat
Anni Polva: Tiina-kirjat
Carolyn Keene: Neiti Etsivä-kirjat
Enid Blyton: Viisikot, Salaisuus-sarja ja Seikkailu-sarja
Rauha S. Virtanen: Selja-sarja ja muut teokset
Susan Coolidge: Katy-sarja
Mary Marck: Eevan luokka-kirjat
Anni Swan: Iris rukka ja muut kirjat
Astrid Lindgren: Marikki-kirjat ja Melukylän lapset-sarja
K.M. Peyton: Christina-sarja
Sarjakuvia tuli luettua lapsena myöskin runsaasti. Minulle tuli vuosikausia Aku Ankka -lehti ja keräilin lisäksi Aku Ankan ja Roope-sedän taskukirjoja. Mustanaamio-lehti minulle oli tilattu myös ja kuuluin tietenkin legendaariseen Naamiokerhoon. Asterixit ja Tintit kuuluivat niin ikään suosikkeihini.
Fantasiatyylisistä kirjoista pidin erityisesti C.S Lewisin Narnian tarinoista ja Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa-kirjoista. Vähän pelottavampia mutta silti kiehtovia olivat Tolkienin Taru Sormusten herrasta, Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat ja Susan Cooperin Pimeä Nousee. Kaikki nämä, ja paljon, PALJON muuta tuli tietysti luettua useampaan kertaan. Tutut kirjat olivat hyviä lukea siinä mielessä, että tiesi, mihin mielentilaan niillä pääsi ja minkälaisiin mielentiloihin niillä sai muutosta. Eräänlaisiä luonnollisia mielialalääkkeitä siis. ;) Yläasteelle siirryttyäni aloin lukea enimmäkseen paksuja tiiliskiviromaaneja ja aikuisten kirjoja, vaikka olen toki palannut näihin lapsuus-, ja nuoruusiän suosikkeihin myöhemminkin ja löytänyt niistä joka lukukerralla uutta ammennettavaa. Mutta niistä aikuisemman iän suosikeista riittääkin kerrottavaa sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti