sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Pikku Pegasos


Otava, 1980. 288 s. Kuvitus Jori Svärd.




Runous on aivan mahtava aarreaitta, josta ammentaa sisältöä hetkiin lasten kanssa. Moni muksu, joka ei välttämättä jaksa (vielä) keskittyä kovin pitkiin satuihin, kuuntelee kuitenkin mielellään loruja tai runoja. Itsestänikin niitä on tosi hauska lukea ääneen. Lapsen kieli, puhe, mielikuvitus ja tunneilmaisu kehittyvät kun hänelle luetaan mahdollisimman paljon.

Pikku Pegasos : 400 kauneinta lastenrunoa (toim. Kaarina Helakisa) on varsinainen lasten klassikkorunojen perusteos. Vuonna 1980 ensimmäisen kerran julkaistu teos esittelee melkoisen kavalkadin Suomen tunnetuimpia lastenrunoja, kirjoittajina mm. Kirsi Kunnas, Marjatta Kurenniemi, Aale Tynni ja Lauri Viita. Joukkoon mahtuu monenmoista sanataidetta, ihan  sormiloruista ja äänneharjoituksista:


" Riisin raasin rusina, kärrynpyöriä tusina "

" Ynneli jynneli jyrinä, yltyy hyttysen hyrinä " 


tuttuakin tutumpiin loruihin: 


" Körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin,
ruskealla ruunalla, 
valkealla varsalla,  
 kolipäällä koiralla,
kirjavalla kissalla, 
laukkipäällä lampaalla - 
peltojen ylitse,
aitojen alitse, 
kilikello kaulassa, 
punaisessa nauhassa, 
pom pom, pom pom, pom! "


     

 Onhan siellä myös ihanan haikeita loppusoinnillisia vanhan ajan runoja:

 

"Kauppa on täynnä mahdottomuutta, 
siinä on kaikkea vanhaa ja uutta: 
peninkulmansaappaat, viisasten kivi, 
Aladdinin lamppuja pitkä rivi. 
Lentävä matto, noidan luuta,
taikurin hattu ja paljon muuta 
kissan siivet ja linnun maito, 
siellä on purkissa tieto ja taito. 
Mutta mistään ei saa semmoista taikaa, 
joka takaisin toisi mennyttä aikaa." 


Ja osa oli aika karuja :D

Tai tai taipaleen ämmä,

katkaisi viisaalta vasikalta hännän,

teki siitä kirnun männän, 
kirnusi sillä leiviskän voita.
Missä se voi?
Susi sen söi.
Missä se susi?
Kirves sen tappoi.
Missä se kirves?
Kannon päässä.
Missä se kanto?
Mätäni pois. 



Osa runoista oli aikansa eläneitä sanastoltaan, niissä puhuttiin esim. neekereistä tai mustalaisista, mikä ei tietenkään ole tänä päivänä korrektia. Itseäni miellyttivät eniten Immi Hellénin, Laura Latvalan, Ilse Saareksen ( rakastin Pikku Akka-kirjaa lapsena!) ja Kirsi Kunnaksen runot. Jonkinlaista nostalgiaa niissä varmasti on, ehkä sentyyppisiä runoja on eniten kuullut lapsuudessa ja kouluikäisenä. Lapsista hauskimpia olivat ne joissa toistettiin hassuja sanoja, joissa oli erikoinen rytmi tai joissa yritettiin vaikeita sanayhdistelmiä kuten "yksikseskös yskiskelet" tms.

Tämä kokoelma esittelee vanhempaa lastenrunoutta todella kattavasti. Uudemmista runoista on myös omia kokoelmia, joihin kannattaa myös ehdottomasti tutustua. Oman työn parhaita puolia on, että saa lukea ääneen ja tutustua monenlaiseen lastenkirjallisuuteen. 



Kuun vene on ikkunan takana.
se kimaltaa kuin lasi.
Pane silmäsi kiinni, lapsonen,
nuo pienet ikkunasi. 
Kuun vene on ikkunan takana.
Se kimaltaa ja kiikkuu.
Ja kukka ruukussa liikahtaa.
Ja ikkunaverho liikkuu. 
Kuun vene on ikkunan takana.
Kuun vene vartoo lasta.
Saat aamulla kertoa, mihin se vei, 
kun nouset nukkumasta. 
(Aale Tynni)







2 kommenttia:

  1. Lapsuuteni lempparikirjoja. Etenkin Hiihtojuustoa syönyt lehmä tuli hieman sekavaksi oli sellainen, jota siteerasin aina sopivan tilaisuuden tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, siinäpä melko surrealistinen runo muuten. :D
      Varmasti tämäkin on ollut tosi monen lapsen lempikirjoja.

      Poista